Itsemurhat (Vapaavalintainen psykologian aihe)

Itsemurha moraalisena kysymyksenä on ollut ja on edelleen hyvin erilainen eri filosofikuntien, kulttuurien, oppisuuntien ja uskontojen keskuudessa, ja niihin liittyvä ”maallinen” oikeus ja lainsäädäntö on vaihdellut eri aikakausina huomattavasti. Suomessa 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa tuomittiin itsemurhayrityksen tehneitä rangaistuksin. Roomalaisten mukaan itsemurha ei ollut rikos, vaan päinvastoin sitä pidettiin tietyissä olosuhteissa sankarillisena ja kiitosta ansaitsevana tekona tai jopa velvollisuutena. Nykyisin Suomessa tai yleensäkin länsimaissa itsemurha ei ole synti eikä rikos, vaan se nähdään inhimillisenä murhenäytelmänä, joka on syventyneen toivottomuuden ja näköalattomuuden kierteen seurauksena tehty oma ratkaisu. (Nordling - Toivio, 2013)

Motiivit vaikuttavat siihen, että yksilö muuttuu itsemurha-alttiiksi. Funktio taas kertoo, mikä on yksilön perimmäinen tarkoitus itsemurhaan. Itsemurha-ajatus ei aina ole vain oman tilan tuskaisuutta tai mielialan ja ajatusten toivottomuutta ja niihin kietoutumista, vaan ennen kaikkea näköalattomuutta oman itsen ja lähitulevaisuuden suhteen. Usko omiin mahdollisuuksiin ja toivo paremmaksi muuttumisesta on menetetty, eikä jakseta enää odottaa. Itsensä vähättely, arvottomuuden ja hylätyksi tulemisen tunteet perustuvat usein moniin erilaisiin muutoksiin ja luopumisiin, joista ihminen ei selviydy ilman toimintatapoja ja ratkaisumalleja. Ihminen ei kykene työstämään niitä yksin, vaan jää niiden valtaan. Ulkoiset elämänmuutokset liittyvät usein tapahtumiin, joissa koetellaan itsensä hyväksymistä, itsensä arvostamista ja itseluottamusta. Nämä ovat mielikuvia omasta itsestä, joiden avulla ihminen on oppinut antamaan itselleen merkityksen ja arvon sekä itsensä että muiden silmissä. Muutokset voivat liittyä sosiaalisiin suhteisiin kuten avioeroon, seurustelu- tai rakkaussuhteen päättymiseen, työttömäksi joutumiseen, itsensä tarpeettomaksi kokemiseen, itsenäisen elämän aloittamiseen ilman riittäviä sisäisiä voimavaroja tai taloudellisen tilanteen äkillisiin ja odottamattomiin muutoksiin. (Nordling - Toivio, 2013)

Ihmiset kokevat elämänmuutokset hyvin eri tavoin ja samantyyppisistä elämänmuutoksista selviydytään eri lailla. Toisilla muutoksen aiheuttavat voimakkaita pettymyksen, hylätyksi tulemisen ja arvottomuuden kokemuksia, toiset taas saattavat löytää uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia itselleen nopeastikin ja motivoitua niiden tavoitteluun vaivattomasti. Sisäiset muutokset yksilössä tapahtuvat enemmänkin suhteessa omaan itseen, jolloin ihmismieli käy vuoropuhelua itsensä kanssa siitä, voiko jollain tavalla saada hallintaan tai hyväksyä itselle tapahtuneet seuraukset. Jos elämänsä aikana saavuttaa kaikki, tai ainakin suurimman osan niistä elämälleen asettamista tavoitteista, jotka antavat itselle tyytyväisyyden tunteen, arvonannon ja merkityksen, koetaan elämä yleensä hyväksi. Jos taas ei saavuta mitään niistä, tai vain osan, alkaa herkästi tuntea itsensä epäonnistuneeksi tai ainakin huonommaksi kuin muut, eikä enää arvosta itseään riittävästi. Vielä katastrofaalisempaa on, jos on tavoittanut elämässään ne kaikki; omaisuuden, varallisuuden, perheen, lapset, arvostetun aseman – ja sitten menettääkin kaiken avioeron, vararikon, toimintakyvyn huomattavan heikkenemisen tai jonkin muun itselleen hyvin tärkeäksi koetun asian menettämisen vuoksi. Tällöin on helppo ymmärtää, jos ihmiselle tulee mieleen, että ”nyt ei enää kannata elää”. (Nordling - Toivio, 2013)

Itsemurhariskin arvioinnin ja ennusteen todennäköisyyden luotettavuuden tekee todella vaikeaksi ihmismielen jatkuva ailahtelu ja liikkeessä pysyminen. Ihminen saattaa hautoa ajatusta kertomatta siitä kenellekään, tai yrittää itsemurhaa monta kertaa ja lopulta onnistua siinä. Ihminen, joka on sisimmässään päättänyt tehdä itsemurhan, pystyy sen tekemään, vaikka aikomus olisikin ennalta tiedossa ja vaikka hän olisi kontrollin alaisena. Mielenterveystyössä ja erityisesti psykiatrisessa osastotyössä ihmisen itsemurha-alttiuden arviointi on jokapäiväistä työtä. Tavallisesti arvio tehdään haastattelun ja subjektiivisen intuition pohjalta, vaikka ihmisellä ei toisikaan esille itsemurhaan viittaavia ajatuksia. Itsemurha-alttiuden arvioinnissa otetaan huomioon haastattelun lisäksi muitakin yleisiä itsemurhariskiin liittyviä taustatekijöitä sekä käyttää itsearviointimittareita ja psykologisia testejä. Myös itsemurhayrityksen tekotapa antaa viitteitä siitä, kuinka voimakas kuolemanhakuisuus ihmisellä on. (Nordling - Toivio, 2013)

Tavallisimmin kohtaaminen ja haastattelu tapahtuvat tilanteessa, jolloin henkilö on tuonut esiim itsemurha-ajatuksia tai –uhkauksia tai on tehnyt itsemurhayrityksen. Tällaisissa tilanteissa hyvin tärkeitä näkökohtia ovat:

• Ajankäyttö
• - Riittävästi aikaa ja jokainen istunto omana kokonaisuuten

• Aktiivisuus
• - Yleensä tavanomaista aktiivisempi ja direktiivisempi haastattelun sisällön ohjaus

• Hyväksyminen
• - Tavoitteena saada yksilön asenne vähemmän toivottomaksi
• - Ei moralisointia, kauhistusta, kieltämistä, moittimista tai syyllistämistä, eikä mennä liikaa mukaan toivottomuuteen
• - Pyritään siihen, että yksilö saa aikaa siirtää ratkaisu myöhemmäksi
• - Ehdotetaan, että ennen lopullisen ratkaisun tekemistä suostuu miettimään ja kokeilemaan muitakin vaihtoehtoja

• Sanojen valinta
• - Vältä miksi-sanalla alkavia kysymyksiä (herättävät helposti mm. selittely- ja puolustusasenteen)

• Ymmärrys
• - Tavoitteena saada mahdollisimman tarkka kuva yksilön ylitsepääsemättömistä ongelmista sekä yksilön omista asenteista niihin
• - Tärkeää ymmärtää mahdollisimman hyvin ja perusteellisesti yksilön ajattelutavan sisäisen logiikan, eikä yritä ymmärtää yksilön ilmaisuja liian helposti

Lähteet:

Toivio, T., Nordling E. 2013. Mielenterveyden psykologia. Edita

Itsetuhoisuus. Mielenterveyden keskusliitto. Verkkojulkaisu. Luettu 7.9.2017

http://mtkl.fi/tietoa-mielenterveydesta/aikuisille/itsetuhoisuus/
Itsetuhoisuus. Häiriöt ja ongelmat. Mielenterveystalo. Verkkojulkaisu. Luettu 7.9.2017 https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/tietoa_mielenterveydesta/nuorten_mielenterveysongelmat/Pages/itsetuhoisuus.aspx