Mielenterveydellistä asiaa

Itsemurha moraalisena kysymyksenä on ollut ja on edelleen hyvin erilainen eri filosofikuntien, kulttuurien, oppisuuntien ja uskontojen keskuudessa, ja niihin liittyvä ”maallinen” oikeus ja lainsäädäntö on vaihdellut eri aikakausina huomattavasti. Suomessa 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa tuomittiin itsemurhayrityksen tehneitä rangaistuksin. Roomalaisten mukaan itsemurha ei ollut rikos, vaan päinvastoin sitä pidettiin tietyissä olosuhteissa sankarillisena ja kiitosta ansaitsevana tekona tai jopa velvollisuutena. Nykyisin Suomessa tai yleensäkin länsimaissa itsemurha ei ole synti eikä rikos, vaan se nähdään inhimillisenä murhenäytelmänä, joka on syventyneen toivottomuuden ja näköalattomuuden kierteen seurauksena tehty oma ratkaisu. (Nordling - Toivio, 2013) Motiivit vaikuttavat siihen, että yksilö muuttuu itsemurha-alttiiksi. Funktio taas kertoo, mikä on yksilön perimmäinen tarkoitus itsemurhaan. Itsemurha-ajatus ei aina ole vain oman tilan tuskaisuutta tai mielialan ja ajatusten...

Rikoslaissa todetaan: Joka koskettelemalla tai muulla tavoin tekee kuuttatoista vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka on omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä, tai saa tämän ryhtymään sellaiseen tekoon, on tuomittava lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Useimmiten hyväksikäyttö ei jätä pysyviä fyysisiä jälkiä, eikä hyväksikäyttöä voi päätellä mistään, ellei siitä kerrota. Kun lapset kertovat hyväksikäytöstä, se yleensä pitää paikkansa. Hyväksikäyttäjät voivat olla mistä tahansa yhteiskuntaluokasta, eivätkä he erotu muista minkään erityispiirteen perusteella. Tavallisimmin hyväksikäyttäjä on henkilö, jonka lapsi tuntee ja joka nauttii lapsen luottamuksesta; isä, isoisä, sisarukset, muut sukulaiset, opettaja, naapuri, valmentaja... Hyväksikäyttäjällä on yleensä monia keinoja hankkia uhreja ja moni hyväksikäyttäjä on mestari manipuloimaan sekä uhria että tämän läheisiä. (Nordling - Toivio, ...

Jatkuva vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa muodostaa yhden tärkeän kehityksen perusperiaatteen. Joskus on todettu, että ihminen kasvaa ihmiseksi vain kehittymällä muiden ihmisten parissa, ja se on osoittautunut todeksi. Esimerkkinä ”susilapset”, joita on joskus löydetty viidakoista ja erämaista. Heille yhteistä on ollut se, että ainakin kolme keskeisen tärkeää inhimillistä ominaisuutta on jäänyt kehittymättä; suora ryhti, puhe ja kyky käsitteelliseen ajatteluun. (Nordling - Toivio, 2013) Varhaisessa vuorovaikutuksessa vauva alkaa jo ensimmäisen elinkuukauden jälkeen etsiä aktiivisesti yhteyttä ulkomaailmaan, jossa erityisesti katsekontaktin ottaminen hoitavaan henkilöön muodostuu keskeiseksi. Katsekontaktin kautta vauva oppii vähitellen ymmärtämään ja erottamaan hoitajansa toisistaan, ja jos lähelle tullut henkilö tuottaa mielihyvän tunnetta, vauva alkaa reagoida siihen hymyilemällä. (Nordling - Toivio, 2013) Kolmannen ikävuoden aikana viimeistään kehittyy lapsen minuus. ...

Noin 50% masennuspotilaista esiintyy ahdistuneisuushäiriöitä ja ne ovat yleisimpiä mielenterveyshäiriöitä. Ahdistuneisuus on tunnetila, joka on pelon kaltainen voimakas tunne ilman todellista uhkaa tai vaaraa. Ahdistusta voi kokea elämän aikana normaalistikin, mutta kun oireilu on pitkäkestoista, voimakasta ja ihmisen psyykkisiä ja fyysisiä voimavaroja kuluttavaa sekä toimintakykyä rajoittavaa, puhutaan mielenterveyden häiriöstä. Ahdistuneisuutta voi liittyä myös mielialahäiriöihin ja psykoosisairauksiin. Ahdistuneisuushäiriöitä ovat mm. pelko-oireiset ahdistuneisuushäiriöt, paniikkihäiriö, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, pakko-oireiset häiriöt, eriasteiset stressireaktiot ja elimellisoireiset häiriöt. ( Kanerva – Kuhanen – Oittinen – Schubert – Seuri, 2014) Sosiaalisten tilanteiden pelko - Pitkäaikainen ja yleinen häiriö, johon liittyy toimintakyvyn laskua - Tilanteisiin liittyy myös paniikkihäiriön kaltaisia fyysisiä tuntemuksia - Pelottava sosiaalinen tila...