Kriisipsykologia - Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö

Rikoslaissa todetaan: Joka koskettelemalla tai muulla tavoin tekee kuuttatoista vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka on omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä, tai saa tämän ryhtymään sellaiseen tekoon, on tuomittava lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

Useimmiten hyväksikäyttö ei jätä pysyviä fyysisiä jälkiä, eikä hyväksikäyttöä voi päätellä mistään, ellei siitä kerrota. Kun lapset kertovat hyväksikäytöstä, se yleensä pitää paikkansa. Hyväksikäyttäjät voivat olla mistä tahansa yhteiskuntaluokasta, eivätkä he erotu muista minkään erityispiirteen perusteella. Tavallisimmin hyväksikäyttäjä on henkilö, jonka lapsi tuntee ja joka nauttii lapsen luottamuksesta; isä, isoisä, sisarukset, muut sukulaiset, opettaja, naapuri, valmentaja... Hyväksikäyttäjällä on yleensä monia keinoja hankkia uhreja ja moni hyväksikäyttäjä on mestari manipuloimaan sekä uhria että tämän läheisiä. (Nordling - Toivio, 2013)

Lapsen reaktio hyväksikäyttöön on yksilöllinen riippumatta hyväksikäyttötavasta tai sen kestosta ja laajuudesta. Useimmiten lapsi ei ymmärrä tapahtunutta. Joskus hyväksikäyttäjä saattaa perustella toimintaansa sillä, että myös lapsi/nuori voi kokea hetkellistä mielihyvää/nautintoa. Seksuaalinen hyväksikäyttö tulee esille lapsen elämässä, vaikka lapsi ei pystyisikään kertomaan asiasta. Se voi ilmetä esim. poikkeuksellisena kiinnostuksena seksuaalisuutta kohtaan lapsen ikään nähden tai erikoisena seksuaalisena käyttäytymisenä. Lapsen piirustuksissa voi esiintyä seksiin liittyviä aiheita tai lapsi voi pelätä tilanteita, joissa joutuu olemaan kahdestaan aikuisen kanssa. Painajaiset ja yökastelu ovat myös yleisiä oireita. (Nordling - Toivio, 2013)

Hyväksikäytön uhrien ongelmana on se, ettei traumaattisesta kokemuksesta puhuta ja se torjutaan pois mielestä, jolloin saattaa esiintyä traumaattisia stressioireita. Usein seuraukset näkyvät silloin, kun normaali seksielämä olisi mahdollista osana aikuisen ihmisen elämää. Vaikutukset voivat olla emotionaalisia; uhrilla saattaa esiintyä masennusta, syyllisyyttä, pelkoa ja häpeää. Kokemukset voivat näkyä käyttäytymisessä itsetuhoisuutena, viiltelynä, päihteiden väärinkäyttönä, aggressiivisuutena ja muuna epäsosiaalisena toimintana. Vaikutukset voivat tulla myös esille ehdottomina hyväksikäyttäjän sukupuoleen liittyvinä kielteisinä asenteina tai tosiasioiden torjumisena, jolloin hyväksikäyttö kielletään täysin. Fyysisiä vaikutuksia ovat psykosomaattiset oireet ja erilaiset selittämättömät kivut. Vaikutukset voivat hyvin näkyä myös seksuaalielämässä; seksistä voi tulla inhon kohde, mutta se voi näkyä myös runsaina satunnaisina seksisuhteina tai prostituutiona. (Nordling - Toivio, 2013)

Hyväksikäytön vaikutukset ihmissuhteisiin ovat lähes poikkeuksetta vakavia. Viha niitä kohtaan, jotka tiesivät, mutta eivät puuttuneet asiaan, on joskus koko elämän täyttävää ja katkeroittavaa. Perusluottamuksen puutteen vuoksi kyky solmia kestäviä ihmissuhteita on heikentynyt. Hyväksikäytetty voi joutua myös tavallista useammin pahoinpitelyn uhriksi uusissa parisuhteissa tai tuntea kosketukset epämiellyttäviksi. On myös todettu, että noin 1/3 syömishäiriöisistä on joutunut lapsuudessa seksuaalisen pahoinpitelyn tai lähentelyn uhriksi. Seksuaalisen hyväksikäytön seuraukset voivat jatkua läpi koko elämän ja siksi on erittäin tärkeää puuttua asiaan välittömästi, jos aihetta epäilyyn on. Tilanne voi olla hyvin ongelmallinen silloin, kun hyväksikäyttäjän sosiaalinen asema on korkea tai hän on kunnioitettava ja luottamuksellinen henkilö. Usein väärinkäytökset tulevatkin ilmi vasta vuosien kuluttua. (Nordling - Toivio, 2013)

Lisääntynyt koulutuksen tarve tätä aihetta kohtaan on ilmeinen. Hyväksikäyttöselvitysten on oltava riittävän monipuolisia ja luotettavia ja ehdottomasti aiheeseen perehtyneiden ammattihenkilöiden tekemiä. Terapeuttinen työskentely lapsen kanssa on välttämätöntä. Terapiassa käsitellään tapahtunutta ja on autettava lasta ymmärtämään, että syy ei ollut hänen. Samalla tuetaan lapsen itsetunnon kohentumista. Lapset, jotka ovat saaneet asianmukaista apua, heistä monet jatkavat elämäänsä kuten muutkin ikäisensä. (Nordling - Toivio, 2013)

Lähteet:

Toivio, T., Nordling, E. 2013. Mielenterveyden psykologia. Edita.

Lapsen seksuaalisen hyväksikäyttöepäilyn selvittäminen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Verkkojulkaisu. Luettu 7.9.2017 https://www.thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/erityiskysymykset/pahoinpitely-ja-seksuaalinen-hyvaksikaytto/seksuaalisen-hyvaksikayton-epaily