Mielialahäiriöt - Masennus

Mielialahäiriöt ovat yleisin mielenterveyden häiriö, tyypillisimpiä ovat eriasteiset masennustilat ja kaksisuuntainen mielialahäiriö. Erityisesti masennus on merkittävä kansanterveysongelma, siitä kärsii arviolta 5% suomalaisista. Työkyvyttömyys ja ennenaikainen eläköityminen tuovat isoja haasteita yhteiskunnalle. (Kanerva – Kuhanen – Oittinen – Schubert – Seuri, 2014)

Masennustiloja ovat mm. lievä, keskivaikea, vaikea ja psykoottinen masennus, pitkäaikainen ja toistuva masennus, synnytyksen jälkeinen masennus ja vuodenaikaan liittyvä masennustila. Vakavissa ja psykottisissa masennustiloissa itsemurhariski on kohonnut. Se miten masennus ilmenee, on hyvin yksilöllistä ja syyt ovat moninaisia. Masennuksen oireita ovat mielialanlasku, ahdistuneisuus, keskittymisvaikeudet, aloitekyvyttömyys, mielihyvän tunteiden katoaminen, unihäiriöt, ruokahaluttomuus tai ahmimishäiriöt (syödään pahaan oloon), itsesyytökset, riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteet. Masentuneen toimintakyky on madaltunut, eikä hän välttämättä suoriudu arkielämän askareista. Voi olla päiviä tai jaksoja, jolloin ei jaksa nousta sängystä ollenkaan ylös, ei käydä suihkussa, eikä hoitaa mitään asioita. Jos esim. asunto alkaa käydä päivä päivältä epäsiistimmäksi, eikä ole voimia siivota sitä, se painaa mielialaa alas entisestään. Yksinkertaisiinkin asioihin tarttuminen saattaa tuntua silkalta mahdottomuudelta ja tämä lisää riittämättömyyden ja syyllisyyden tuntoja. Masentunutta ihmistä ei kannata kehottaa ottamaan niskasta kiinni, se ei auta.

Masennuksen syntyyn vaikuttavat potilaan sosiaaliset, biologiset ja psykologiset tekijät. Syyt ovat moninaiset ja sen puhkeamiseen vaikuttavat yksilön kielteiset elämäntapahtumat, kuten menetyskokemukset, avioero, väkivalta, työttömyys tai läheisen vakava sairastuminen. Toipumisen ennusteeseen vaikuttavat yksilön persoona, oireiden vaikeusaste sekä hoito- ja lääkitysmotivaatio. Kun riittävä määrä masennuksen oireita on jatkunut yli kaksi viikkoa, voidaan puhua masennusdiagnoosista, eikä ohimenevästä masennus-tunnetilasta. Monihäiriöisyys on tyypillistä masennuksessa. Noin puolella masennuspotilaista on jonkinasteinen persoonallisuushäiriö. Potilas voi olla esim. tunne-elämältään epävakaa tai estynyt tai hänellä voi olla vaativa persoonallisuushäiriö. Tunne-elämän epävakauden piirteitä ovat mielialanvaihtelut, myrskyisät ihmissuhteet, arvaamaton ja impulsiivinen käytös, kielteisten tunneilmaisujen hallitsemattomuus, itsetuhoiset yllykkeet ja teot sekä mahdollinen päihteiden hallitsematon käyttö. (Kanerva – Kuhanen – Oittinen – Schubert – Seuri, 2014)

Masennuksen hoidossa parhaita hoitomuotoja ovat lääkitys ja psykoterapia. Vaikeissa masennustiloissa Kela korvaa max. 3 vuotta psykoterapiaa ja potilas saa valita oman terapeuttinsa, jonka käynneistä hän maksaa omavastuuosuuden. Vaikeissa masennustiloissa lääkitys on paikallaan, jotta elämässä rupeaa pääsemään edes jonkin verran eteenpäin. Pitkäjaksoinen, säännöllinen terapia on paras hoitomuoto ja lääkitys tulisi aina yhdistää terapiaan. Näin yksilö pääsee käsittelemään niitä asioita, jotka masennustilaan ovat johtaneet, sekä työstämään persoonakohtaisia tapojaan ja ajatusmallejaan sekä löytämään voimavaroja jaksamaan jatkaa elämää eteenpäin masennuksesta huolimatta. Vaikeissa masennustiloissa voi myös osastohoito olla paikallaan. Osastolla ollessaan potilas saa apua itsestään huolehtimisessa, peseytymisessä, ruokailussa ja sängystä ylös nousemisessa.

Masentuneista 10-30 prosentilla on päihteiden väärinkäyttöä ja 30-60 prosentilla päihteiden käyttäjistä masennusta. Onkin suositeltavaa, että jokaiselta masentuneelta kysytään hänen alkoholin ja päihteiden käytöstään. Alkoholin käyttö vaikeuttaa potilaan masennusoireita, heikentää potilaan toipumista ja lisää itsemurhakuolleisuutta. (Kanerva – Kuhanen – Oittinen – Schubert – Seuri, 2014)

Lähteet:
Haastateltu vaikean masennuksen sairastanutta
Kuhanen C, Oittinen P, Kanerva A, Seuri T, Schubert C. Mielenterveys-hoitotyö. 2014.