Persoonallisuushäiriöt

Persoonallisuushäiriöt ovat syvälle juurtuneita, usein toistuvia ja pitkäaikaisia käyttäytymismalleja, jotka ovat joustamattomia ja ilmenevät haitallisina joko itselle tai sosiaalisissa vuorovaikutussuhteissa muiden kanssa. Lisäksi ne poikkeavat merkittävällä tavalla kulttuurin sisäisistä normeista. Häiriö persoonallisuudessa on juuri siinä, ettei ihminen kykene ottamaan joustavasti ja tilanteeseen liittyvien odotusten mukaisesti huomioon muita ja arvostamaan heidän yksilöllisyyttä riittävästi. Häiriintynyt persoonallisuus ei kykene henkilökohtaisesti liikkumaan sisimmässään hallitusti tilasta toiseen tilanteiden edellyttämällä tavalla, ottamaan itselle sopivaa ”naamiota” ja siirtymään toisenlaiseen tilaan ja rooliin uuden tilanteen vaatimusten mukaan. Sen vuoksi persoonallisuushäiriöihin liittyy lähes aina huomattavaa ahdistusta ja sosiaalista haittaa joko itselle tai muille. (Kanerva – Kuhanen – Oittinen – Schubert – Seuri, 2014)

Persoonallisuuden kehitys ja siihen liittyvät vaiheet vakiintuvat suhteellisen pysyviksi vasta varhaisaikuisuudessa, jolloin persoonallisuus ja sen piirteet saavat lujittuneemman muodon. Sen vuoksi persoonallisuushäiriön diagnoosia ei anneta nuorille. Raja persoonallisuushäiriöisen ja normaalina pidetyn käytöksen välillä on liukuva. Useilla psyykkisesti terveillä ihmisillä voi ilmetä voimakkaassa stressitilanteessa poikkeavia tapoja kokea asioita tai käyttäytyä. Persoonallisuushäiriöissä nämä tavat ja käytös ovat kuitenkin luonteeltaan pitkäaikaisia, jäykempiä ja itsepäisempiä. Persoonallisuushäiriöihin liittyvät piirteet ovat siinä määrin syvään juurtuneita, että henkilö itse ei useinkaan miellä niitä häiriöiksi. Ne saattavat kuitenkin aiheuttaa kuitenkin ihmissuhderiitoja, ristiriitaa henkilön ja yhteiskunnan välille tai toistuvaa epätasapainoa henkilön odotusten ja kykyjen välillä mikä taas voi altistaa ahdistus- ja masennusoireille. (Kanerva – Kuhanen – Oittinen – Schubert – Seuri, 2014)

Persoonallisuus häiriöt jaetaan usein kolmeen ryhmään:

1) Epäluuloinen ja Eristäytyvä persoonallisuushäiriö

- Todellisuudentajun heikkeneminen

- Epäluuloiset ja ajoittain lähes vainoharhaiset ajatustavat, sekä pitkävihaisuus (epäluuloinen)

- Potilasta itseään häiritsemätön vetäytyminen ja kiinnostumattomuus ihmiskontakteista (eristäytyvä)

2) Epäsosiaalinen, Epävakaa, Huomionhakuinen sekä Narsistinen persoonallisuushäiriö

- Toistuvat ristiriidat yhteiskunnan ja/tai lähipiirin kanssa

- Impulsiivisuus ja piittaamattomuus laista ja moraalista, josta johtuen altistuu ristiriidoille lähipiirin ja yhteiskunnan kanssa (epäsosiaalinen)

- Mielialojen ja suunnitelmien ailahtelevuus sekä impulsiivisuus, josta seuraa usein ihmissuhdemyllerryksiä ja masennusoireita (epävakaa)

- Pyrkii hankkimaan erilaisin keinoin huomiota, altistaa itsensä parisuhderistiriidoille sekä huomion puuttuessa myös masennusoireille (huomionhakuinen)

- Persoonallisuudessa tavoittelun kohteena on arvostus, ja sitä leimaa usein epärealistiset kuvitelmat omista kyvyistä (narsistinen)

3) Vaativa, Estynyt ja Riippuvainen persoonallisuushäiriö

- Aiheuttaa potilaalle useimmiten ahdistus- ja masennusoireita, kaventaa elämänpiiriä ja saattaa myös johtaa alisuoriutumiseen elämässä

- Lähestyy pakko-oireista häiriötä ja ilmenee mm. perfektionismina, pikkutarkkuutena ja itsepäisyytenä (vaativa)

- Taipumus järjestää elämä siten, että sosiaalisilta kontakteilta ja henkilökohtaisista asioista puhumiselta vältyttäisiin (estynyt)

- Tarvitsee korostetusti tukea pienissäkin ratkaisuissa ja on toisten hyväksynnän armoilla (riippuvainen)

Persoonallisuushäiriöille ominaisia, syvään juurtuneita ajatus- ja toimintamalleja on vaikea muuttaa, mutta ne voi oppia tuntemaan, ja niiden kanssa voi oppia elämään. Luottamuksellisessa hoitosuhteessa hankalia taipumuksia voi tutkistella ja niiden kanssa voi opetella elämään. Iän myötä taipumukset usein lievittyvät. Mikäli oirehtimiseen liittyy vakavia masennus- ja ahdistusoireita, saatetaan tarvita oireenmukaista lääkitystä.

Persoonallisuushäiriön syntyyn ei ole voitu osoittaa vain yhtä tiettyä syytä tai selittävää tekijää. Häiriöitä alkaa kuitenkin usein ilmetä jo lapsuudessa tai nuoruudessa, mutta ei aina. Toisaalta nuoruusiässä alkanut häiriökäyttäytyminen saattaa korjautua ilman mitään erityisiä väliintuloja tai hoitotoimenpiteitä itsestään niin, ettei aikuisuudessa sellaista enää esiinny. Hakeutuvat harvoin itse hoitoon, usein tulevat masennusoireiden perusteella, jossa huomataan myös persoonallisuushäiriöille tyypillistä käyttäytymistä. (Kanerva – Kuhanen – Oittinen – Schubert – Seuri, 2014)

Lähteet:

Toivio, T, Nordling, E. Mielenterveyden psykologia. 2013.