Psykoosisairaudet - Skitsofrenia

Psykoosi tarkoittaa todellisuudentajun vakavaa hämärtymistä, joka tavallisimmin ilmenee harhaluuloina tai aistiharhoina. Yleisin psykoosisairauksista on skitsofrenia ja sitä sairastaa noin 1% suomalaisista. Psykoosit ovat taustaltaan monitekijäisiä sairauksia. Monitekijäisellä periytymisellä tarkoitetaan sellaista ominaisuuden tai taudin syntyä, jossa vaikuttavia geenejä on useita (yleensä satoja tai jopa tuhansia) ja jossa myös ympäristötekijöillä on osuutta sairastumiseen. Monitekijäinen perinnöllinen alttius tarkoittaa sitä, että samoissa ulkoisissa olosuhteissa toinen ihminen sairastuu helpommin kuin toinen, ja jotkut sairaudet näyttävät kertyvän tiettyyn sukuun enemmän kuin sattumalta. Haavoittuvuus-stressimalli kuvastaa yksilöllistä herkkyyttä sairastua. Myös esim. kannabiksen käyttö lisää riskiä sairastua sellaisilla henkilöillä, joilla on taipumus psykoosisairauksiin. (Kanerva – Kuhanen – Oittinen – Schubert – Seuri, 2014)

                 

Psykoosien hoito edellyttää moniammatillista yhteistyötä. Lääkehoidon lisäksi tarvitaan kuntoutusta, joka räätälöidään kunkin henkilön tarpeiden mukaan. Keskeisiä kuntoutusmuotoja ovat oireidenhallintaryhmät, arkielämän ja sosiaalisten taitojen harjoittelu, ammatillinen kuntoutus sekä psykoterapeuttiset hoitomuodot. (Kanerva – Kuhanen – Oittinen – Schubert – Seuri, 2014)

Skitsofrenian oireet voidaan jakaa positiivisiin ja negatiivisiin oireisiin. Positiiviset oireet ovat normaalien psyykkisten toimintojen häiriintymistä ja näitä ovat esim. aistiharhat, harhaluulot, hajanainen puhe ja käytös. Negatiiviset oireet ovat normaalien psyykkisten toimintojen heikentymistä tai puuttumista, esim. puheen köyhtyminen, tahdottomuus ja tunneilmaisun latistuminen. Naisilla skitsofrenian keskimääräinen puhkeamisikä on 24-32 vuotta ja miehillä 20-28 vuotta. Sairastuneet ovat usein syrjäytyneitä tai naimattomia ja heidän sosiaaliryhmänsä on alhaisempi kuin muilla. (Kanerva – Kuhanen – Oittinen – Schubert – Seuri, 2014)

Skitsofrenian Käypä hoito –suositus ohjeistaa, että psykoosivaarassa olevat henkilöt tulisi tunnistaa ja hoito aloittaa jo oireilun alkuvaiheessa. Ennen psykoosin puhkeamista on potilaalla yleensä ollut ei-psykoottisten ja lievien psykoottisten oireiden värittämä vaihe, jonka aikana potilas on tuntenut mm. ahdistusta, levottomuutta, ärtyneisyyttä, masennusta, mielialan heilahtelua, apaattisuutta, energian puutetta, keskittymiskyvyttömyyttä, unihäiriöitä, ruokahalun muutoksia, outoja kokemuksia, kuten havaintovääristymiä, epäileväisyyttä, pakkoajatuksia ja –toimintoja sekä käyttäytymisen muutoksia, kuten vetäytymistä ihmissuhteista, koulunkäynnin heikentymistä ja kummallista käyttäytymistä. Hoidon aloittaminen mahdollisimman varhain on tärkeää, koska hoidon aloittamisen viivästyminen heikentää ennustetta. Ennakko-oireileva potilas tulisi lähettää tarkempiin tutkimuksiin psykiatrian poliklinikalle, mielenterveystoimistoon tai vastaavalle avohoidon tiimille, jotka ovat erikoistuneet psykoosin varhaiseen tunnistamiseen ja hoitoon.

Psykoosin tyypilliset oireet:

Harhaluulot sekä epätodet uskomukset ulkoisesta maailmasta, joihin voi liittyä pessimististä ajattelua, ahdistusta ja heikompaa itsetuntoa, esim:

• Vainoamiskokemukset (paranoidiset harhat), potilas kokee, että häntä vainotaan, seurataan tai vakoillaan, häntä vastaan juonitellaan tai häntä pilkataan
•  Potilas kokee olevansa merkkihenkilö tai omaavansa erikoisia kykyjä tai voimia (suuruusharhat)
• Potilaalla on epätosi uskomus oman ruumiinsa suhteen (somaattinen harha)

Aistiharhat (hallusinaatiot) sekä potilaan havainnot, joilta puuttuu asianmukainen ulkoinen ärsyke, esim:   

• Ääni, tunto, näkö, haju
• Ylivilkkaus ja keskittymisvaikeudet
• Unihäiriöt
• Tunne-elämän köyhtyminen
• Itsestä huolehtimisen laiminlyöminen
• Vaikeudet sosiaalisessa toiminnassa

Psykoottisesti oireilevan hoito toteutetaan tavallisesti avohoidossa. Perheen ja lähiverkoston mukaan saaminen heti alussa on tärkeää. Nykyään useat potilaat, joilla on akuutti psykoosi, voidaan hoitaa myös tehostetun kotihoidon tai erilaisten psykoosityöryhmien käynneillä. Kotikäyntien ja vastaanottokäyntien tiheys suunnitellaan aina yksilön tarpeiden mukaan aluksi jopa päivittäin akuuteissa psykooseissa. Psykoosin akuutti vaihe kestää yleensä useita viikkoja ja tasaantumisvaihe taas useita kuukausia. Toipumisprosessi etenee asteittain, eikä se varsinaisesti koskaan lopu. Jokainen potilas määrittelee toipumisensa omalla tavallaan. Itsensä ja elämän rakentaminen sekä toivo paremmasta tulevaisuudesta ovat keskeisessä osassa toipumisessa. (Kanerva – Kuhanen – Oittinen – Schubert – Seuri, 2014)

Lähteet:
Kuhanen C, Oittinen P, Kanerva A, Seuri T, Schubert C. Mielenterveys-hoitotyö. 2014.